KIRJA-ARVOSTELU: Valokuva Jeesuksesta?

Torinon CSI?
Olen jo aikaisemmin blogissani kertonut Torinon käärinliinasta. Juha Hiltunen on kirjoittanut tästä aiheesta hyvin mielenkiintoisen yli 400 sivuisen kirjan, jossa käärinliinoja tutkitaan, tieteen, historian ja Uuden testamentin valossa. Kirja on kuin seuraisi rikossarjaa TV:stä. Liinaa tutkitaan mikroskoopilla, analysoidaan, otetaan sormenjälkiä, tutkitaan verijälkiä, murha-aseita ym. otetaan näytteitä ja tehdään tieokonemallinnuksia ja laskelmia. Kirjaa lukiessa on jännä huomata, että ne jotka liinan aitoudesta vakuuttuvat ovat tutkijat eivätkä papit tai teologit. Tutkijat vakuuttuvat niistä faktoista, minkä vuosien tutkimus on antanut. Liinojen ihmeellisyys on jo siinä, että meidän aikamme ei tunne mitään muuta kuvaa, missä posiivini näkyisi negatiivina ja negatiivi positiivina. Käärinliinoissa on jotakin ainutlaatuista, että sitä kelpaakin tutkia.

Pääosin kirjassa käydään varsin kattavasti läpi se, mitä voidaan tietää käärinliinoista historia perusteella ja mitä siitä kerrotaan eri lähteissä. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan mm. sanoa, että ensimmäiset kirjoitukset, joissa käärinliinat mainitaan ovat 500-600-luvulta. Kirjassa käydään läpi myös uusinta tutkimusta, sitä mitä käärinliinan miehen kärsimyksistä voidaan sanoa liinan perusteella ja myös käydään läpi väärrennös-väittämiä.

Mielestäni kirjan yksi mielenkiintoisimmista kohdista oli se, kun kirjassa käytiin mielikuvitusleikkiä siitä, millainen ihminen keskiaikaisen väärentäjän olisi pitänyt olla, jotta hän olisi pystynyt hautaliinan väärentämään. Ihan aluksi hänen olisi pitänyt maalata kidutetun ihmisen verellä ja niin, että käytettävä veri kuuluisi AB veriryhmään. Hänen siveltimessään saisi olla vain yksi karva. Sitten maalaamisen pitäisi tapahtua 10 metrin etäisyydeltä ja vain niin, että veri jäisi vain kankaan pintakerrokseen eikä imeytyisi syvemmälle. Tässä kaikessa pitäisi onnistua fotorealistisesti ja anatomisesti oikein ja niin, että oikea taideteos nähtäisiin vasta tulevaisuudessa kolmiulotteisissa tietokonemallinuksissa. Nämä ovat vain muutamia kriteereitä, joten aikamoinen taikuri Luttinen saisi olla, että onnistuisi tässä keskiaikaisilla välineillä.

Vaikka kirja on paksu, se on erittäin antoisa (Kirjan yli 400 sivusta, 260 sivua on varsinaista tekstiä ja loput liitteitä ja lähdeluetteloita). Kirja ei sovi kaikille, sillä lukeminen saattaa muuttua raskaaksi, jos aiheen tutkimiseen ei ole motivoitunut. Jos kuitenkin kirjaa jaksaa lukea, pudottaa se kaikki CSI-sarjat laudalta saman tien.

Valokuva Jeesuksesta?
Juha Hiltunen
Kirjapaja
s.435

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti